4. Haastattelu, Hanna, kielenopiskelija ja eläintenystävä.

1.Kerro itsestäsi lyhyesti kuka olet ja mitä teet?

Okei... Eli... Oon Hanna, ja mä oon opiskelija. Ja opiskelen englantia, kirjallisuutta ja kieltä.

Onko haaveammattia?

Kyllähän joku kielentutkija tai filologi olis aika siisti.

2.Mitä kuuluu?

Ihan hyvää kuuluu. Nyt on just yliopisto alkanu ja... ja vähän kaikkee uutta nyt on ollu. Kyllä se on menny ihan hyvin... Pitäis vaan saada taas rutiini taas päälle kaikkien yliopistojuttujen suhteen.

Mitä uutta on ollut?

Uusia kursseja ja nyt sitten pitäis hakea vaihtoon. Sitä nyt on pitäny miettiä ja vähän suunnitella ja ottaa selville miten kaikki hommat nyt oikein toimii. Meinasin mennä Pohjoi-Irlantiin tai se on ainakin ykköskohde, sitten on Briteissä vielä yks toinen kohde.

3. Mitä oot tehnyt tällä viikolla?

No tällä viikolla on... Yliopistossa on menny aika paljon aikaa. Ja sitten on ollu... Rotta-asioita on pitänyt hoitaa, että uudet tuli viime viikolla luovotukseen, että nyt sitten niille on tullu hakijoita ja on pitäny viedä. Niitten kanssa on ollu aika paljon.

4. Mikä on lempieläimesi?

Lempieläin...no kyllä se on se rotta.

5. Mitä harrastat?

Rotat nyt oikeestaan on harrastus ja sitten pianonsoittoa itekseen. Ja nyt sitten viimisen vuoden aikana on tullut takas, että lukee kirjoja aika paljon. Ja sitten vielä tietokonepelit, sitä on nyt tullu pelattua ja netissä sitten pelataan muiden kanssa. Se on ihan mielenkiintosta.

6. Montako rottaa omistat?

Nyt pitää laskee, on niitä poikasia ja osa jo aikusia... nyt on kolme pientä tyttöä, kolme isoa tyttöä, yks pieni poika ja kolme isoa poikaa. Eli niitä on nyt vissiin tasan kymmenen.

7. Mikä rotissa kiehtoo sinua?

No ne on vaikka... ne on vähän niinku koiria, ne on tosi sosiaalisia. Mutta se on hyvä, että niitä ei tarvii viedä ulos lenkille, vaikka siinä häkin siivouksessa on kyllä jonkin verran työtä. Ne on tosi persoonallisia mutta, tuntuu, että niistä on kuitenkin vähemmän vaivaa kuin vaikkapa kissoissa tai koirissa.

8. Montako rottaa sinulla on kuollut?

Nyt pitäis taas laskee... tässä voi mennä jonkun aikaa... niitä on ollu kaheksan vuotta. Aluks oli kaks... ja sitten tuli kaks lisää... ja sitten tuli taas kaks... ja sitten tuli kaks... ja sitten tuli kolme... ja sitten... nyt on ykstoista ja sitten on... ja sitten tuli taas kaks... ja sitten tuli... missäs kohtaa mä nyt oon? (naurua) Sanotaanko, että jotain 20 ja kolmenkymmenen välillä. Voi olla lähempänä kolmeakymmentä.

9. Oletko koskaan harkinnut omistavasi muita eläimiä?

Kyllä mä oon miettiny joskus kissan hankkimista, mutta kissoissa on sitten se, että ne elää niin paljon pitempään. JA nyt tuntuu sitten siltä, että on ihan hyvä, että elämäntilanne on nyt sellainen, niin voi vaikka parin vuoden välein muuttaa vaikka jonnekin jos elämäntilanne muuttuu. Ja sitten jos ois kissa niin se pitäis ottaa sitten mukaan ja tuntuu sitten, että kissa, joka voi elää jopa 20 vuotta, voisi sitten olla sellainen rajoittava tekijä, mutta kyllä se ehkä joskus vois olla ihan kiva.

10. Oletko onnellinen juuri nyt?

Jaa... Tätä pitää kans miettiä. Kyllä mä voisin sanoa, että kyllä mä oon. Sellanen ihan kohtalaisen onnellinen, voishan sitä olla kyllä onnellisempikin, mutta voishan sitä olla kyllä surullisempikin, että ihan... oon ihan tyytyväinen.

11. Mitä onni on sinulle?

Onni merkitsee... onni on... se on... se on... se on sitä, että ei oo surullinen. Se on sitä, että on tyytyväinen siihen, missä on just nyt. Ei kuitenkaan silleen, ettei välttämättä haluis mennä mihinkään eteenpäin vaan se, että just tässä on ihan hyvä.

12. Mikä mättää?

Mikä mättää? No... raha-asiat vähän mättää, mutta eiköhän ne oikeestaan aina, että pitäis työtä löytää ja vähän oon ettiny, mutta tuntuu, että kauheesti pitää nähdä vaivaa siihen. Ja ei sitten aina oikeen onnistu, mutta ei sitten oikeestaan oikein muu mätä tällä hetkellä.

13. Jos voisit korjata yhden asian maailmassa, mikä se olisi?

Hmm...Ehkä se olis... ehkä se olis... ihmisissä se, että jos jotenkin sais saatua kaikki ihmiset välittämään toisistaan, ettei olis sellaista kylmyyttä, muita ihmisiä kohtaan. Tuntuu, että se sitten ratkaisis aika paljon. Pelkästään se semmoinen asenteen muutos.

14. Mikä on ongelmasi tällä hetkellä?

Hmm... Ongelma tällä hetkellä? Mä en oo varma, onko mulla... onko mulla oikeestaan mitään ongelmaa... ehkä se... niin... ei mulla nyt oo mitään, ainakaan sellasta isoa ongelmaa. Paitsi se ongelma on nyt talvisin, että hiukset kuivaa ja iho kuivaa, ja se ei oo yhtään kivaa, jos se lasketaan ongelmaksi... niin se on sitten ongelma.

15. Onko vielä mitään mitä haluat sanoa, elämänohjeita tai muuta sellaista?

No ei ei oikeestaan, että... no ehkä siihen, elämänohje no... ehkä haluais sanoa, että asenne ratkaisee, vaikka mä en tiedä, että ratkaseeko se, mutta ehkä mä haluaisin ajatella, että se sitten ratkasis aika paljon, mutta en mä tiedä...

Kolmas haastattelu, Saana Joutsenosta

KYSYMYKSET SAANALLE

Tässä haastattelussa oli kaksi haastattelijaa. Ensin Niina Vaittinen, joka myös litteroi tekstin. Sen jälkeen Niinalle sattui pieni onnettomuus sormuksen kanssa. Hänellä siis jumittui sormus sormeen, jonka jälkeen minä jatkoin haastattelua. Olemme yhdessä laatineet kysymykset tähän haastatteluun. Tässä haastattelussa laitamme poikkeuksellisesti esiin myös haastattelijoiden välikommentit. Olkaa hyvä:

1.Kerro itsestäsi lyhyesti kuka olet ja mitä teet työksesi?

No olen... olen Saana 27 ja asun... asun Helsingissä Vuosaaressa ja... jaa... teen... teen puhelimitse tilastohaastatteluita ja yritän olla vähä opiskelija.

Niina Vaittinen: Kivalta kuulostaa. Haluatko kertoa jotain muuta? Mistä olet kotoisin?

Öö... olen Joutsenosta kotoisin, Etelä-Karjalasta.

Niina: Kiva.

2.Mitä kuuluu?

No kiitos vähän väsyttää, että eilen tuli oltua baarissa.

Niina Vaittinen: No sehän on mukava kuulla.

3.Miten meni vappu ja viikonloppu?

No vappu meni aika tylsästi suoraan sanottuna ja tota...

Niina Vaittinen: Mitä teit?

Öö... no vappuaattona öö... olin töissä ja sit käytii työkavereitten kaa yksillä. Sitte näin yhtä kaveria ja sit oltiin keskustas ja sit mentiin sen luokse mutta oli vähän tylsää, et sit se oli nii mummo, että se meni sit tosi... tosi tota, se meni aikasin nukkumaan ja sit mie lähin aikasin kotiin ja oli vähän tylsä aatto.

Niina Vaittinen: Okei kiva. Mihin aikaan olit kotona?

Öö... mihinköhän aikaan mie nyt oisin ollu... olin varmaan kyllä joskus yhen aikaan kotona. Oli pitkä kotimatka tuolt Espoosta.

Niina Vaittinen: Mites loppu viikonloppu?

Noo... vapunpäivä oli aika tylsä et... Noo vapunpäivä oli aika tylsä ja en oikein tehnyt mitään ja ärsytti, ku kaikki olivat vain poikaystävän kanssa tai jotain muuta. Ja... ja... ja sitte muuten meni ihan kivasti et veli tuli käymään ja mentiin... mentiin baariin ja sitte sunnuntaina... sunnuntaina eräs ystäväni ja hänen sis-siskonsa tulivat... tulivat.. tulivat... käymään. Ja sitten tulin tänne haastateltavaksi.

Niina Vaittinen: Jes. Mahtavaa.

4. a)Mitä harrastat?

Noo... yritän harrastaa liikuntaa ja... ja se vähä vaihtelee et miten paljo ehtii ja jaksaa... ja... ja no sit on vähän, missään harrastusryhmissä on vähän vaikee käydä, kun on niin paljon iltatyötä, no... sitte yritän käydä joskus keikkoja kuuntelemassa ja semmosta.

Niina Vaittinen: Minkä keikan näit viimeksi?

Minä: Älä kysy niin paljon.

Saana: No nyt en oikeastaan muista mikä, minkä keikka se oli, mutta sellasta kitaramusiikkii.

b) Mitä et mistään hinnasta harrastaisi?

Ööö... no hyvä kysymys. (Naurua). No en tie varmaan jotain... jotain tota mikä ois jotenki jollain tavalla vois olla vahingollista itselle tai jollekin muulle.

Minä: Nyrkkeilyä?

En. En tiiä. Mie oon harrastanu jujutsua ja seki oli iha hyvä harrastus. Emmie tie kaikki harrastukset on varmasti... varmasti hyödyllisiä, rentouttavia ja kehittää jollakin tavalla. Ei oo huonoi harrastuksii.

5.Mitä eroa on mielestäsi joutsenolaisten(itäsuomalaisten) ja helsinkiläisten välillä? 

 

Hmmm…En tiedä onks niillä..tai kun helsinkiläiset on kaikki kaikki kuitenkin jostain maalta loppujen lopuks et. Miul on vaan kaks, miul on vaan kaks sellast, jotka on kaverii helsinkiläistä kaveria tai niinku syntyperäisiä helsinkiläisii. Kaikki muut on jotain junan tuomia oikeastaan.(Nauru) Et et en nii en tiiä onko niin kauheest eroo. No ehkä, ehkä tota, öö. No en tiiä liittyyks välttämät helsinkiläisyyteen mut sitte niinkun, ehkä ehkä voi olla semmost... semmost niinku tietynlaista yläluokkasuutta tai miten mie nyt selittäsin. Hm noh, nyt mie en osaa sanoo tätä. Siis et Helsingissä saattaa olla enemmän yläluokkaisia piirejä... olla yläluokkaisia sukuja, jotka niinkun, yläluokkasia sukuja sit ei välttämättä ymmärrä sitte muunlaisia ihmisiä niin... ja oon joskus, oon joskus kohdannu semmosta... enemmän voi olla sellaista luokkajakoo enemmän tavallaan... tavallaan Helsingissä sitte niinku muualla ei oo niin suuria eroja varallisuudessa... ei oo ehkä suuria eroja ja taustoissa ei oo niin suuria eroja maakunnissa.

Niina Vaittinen: Mielenkiintosta.

6.Oletko onnellinen juuri nyt?

mmm…no se on vaikea käsite se onnellisuus että.. No oon onnellisempi kun kun…

Niina Vaittinen: Aah. Sormus.

Saana: oh kauhee ku mie säikähin mikä, mitä tapahtu.

Niina Vaittinen: Oikeesti, miten mää saan tän pois?

Minä: Saippualla

Niina Vaittinen: Jatka sää, jatka sää

Saana: Kauhistus. Siul on ihan sininen tuo sormi.

(Minä toistan kysymyksen, haastattelua jatketaan)

Saana: No Oon ehkä jollain tavalla semmonen onnellinen, levollinen tällä hetkellä, öö et vois vois olla huonomminkin asiat. Se on niin vaikee käsite et, millon on oikeestaan onnellinen, et mitä se oikeestaan tarkottaa. Kai mie sit oon onnellinen.

7. Nyt onki sitte vaikee kysymys, et mitä onni on sinulle?

Jaa. Noo Varmaan tietyst niinkun smmonen niinskun, semmonen joku sisäinen rauha.

Niina Vaittinen: Mää en saa sormusta pois, tuli paniikki

Saana: Apua

Niina: Tää ihan oikeesti tulee siniseks. mitä me tehdään hei?

Minä: Kyllä se menee pois siitä

Varmaan joko sellainen sisäinen rauha, tasapaino ni se on ainakin yks osa sellast onnee ja onnellisuutta ja... ja niinkun... Ehkä ulkoiset tekijät ei voi niillä niinpaljon sitä onnee saavuttaa, vaiks sit toisaalta toivoisin, et elämä menis eteenpäin ja saavuttais saavuttais jotain ja semmonenkaan loppujen lopuks ei tuo sitä onnee, et se on sit vaan jotain... jotain sellaist sisäsyntyist se onni.

8.Mikä on viiden päivän suunnitelmasi?

Alan...alan kuntoilla parin viikon tauon jälkeen. Ja... ja sitten toivottavasti menen työhaastatteluun ja ottaa yhteyttä työpaikkamme päällikköön tähän aiheeseen liittyen. Perjantai-iltana lähen... lähen äitiä tervehtimään. Ainii... sitte käyn töissä.

Sitte... myös autan myös Niinaa arjen askateissa, kuten... Niina-ystäväni tarvitsee paljon avustusta arjessa. (NAURUA) Autan Niinaa tässä viiden päivän sisällä, hänen arjessaan.

9. Jos saisit yhden asian juuri nyt, mikä se olisi?

Mmm apua...

(Tässä välissä Niina huutaa väliin: Niinan sormus lähtee pois sormesta, pitäiskö mennä oikeesti lääkäriin)

Esimerkiksi haluaisin, et Niinan sormus lähtis sormesta. Haluisin Niinalle semmosta.

Minä: Entä mitä haluaisit itsellesi?

Itselleni? Mitähän ihmettä? Vaikee keksii yhtä... yhtä asiaa. Haluaisin varmaan uuden työn, koska nykyinen työni on ihan... ihan paskaa.

10. Mikä mättää?

No tosiaan nykyinen työni mättää kovasti sisällöltään sekä... sekä tota myös se että paljonko siitä tulee rahaa, niin se myös mättää. Ja sitten mättää tota... Haastattelijan avustajan sormi mättää.

Minä: Eli sillä on sormus sormessa, mitä se ei saa pois.

Mättää myös semmonen ihmisten välinpitämättömyys, myös lähipiiriin kuuluvien ihmisten semmonen, en tarkoita nyt tätä sormushenkilöä. Mutta jotain muita lähipiiriin kuuluvia ihmiksiä, niin niissä ärsyttäää semmonen välinpitämättömyys ja semmonen että... Jossain kavereis ärsyttää, et ne sais pitää enemmän yhteyttä jaa.. ja Semmonen... semmonen joku tietty välinpitämättömyys, ja nii semmonen ainakin mättää.

(Tässä välissä lisään itse kommentin, että kaikenlainen vouhkaaminen maailmassa ärsyttää, liittyen lähinnä Niinan vouhkaamiseen hänen sormuksen kanssa. Sitten Saana jatkaa haastattelua.)

Vouhkaaminen maailmassa mättää. Kaikki vouhkaaminen koko maailmassa mättää. Vouhkaamista on esimerkiksi lyhytnäköisen politiikan tekeminen. Ja kaikki tämmönen on vouhkaamista. Ja kaikki semmonen ko yritetään säästää, ni kaikki semmone tuottaa vaa lisää kuluja politiikassa, ihmissuhteissa ja kaikessa.

11. Mikä on ongelmasi?

No ongelmani on semmonen... että jumitun aina johonkin tiettyyn asiaan ja ajatukseen. Pitäis olla enemmän semmone... semmone, niinku juosta eteenpäin eikä juostaa ympyrää niinku... niinku Niina. (NAURUA) Niin... niin esimerkiks. Ja sit semmonen, että en luota itseeni tarpeeksi. Pitäis luottaa itseensä enemmän ja olla semmonen röyhkeempi akka. Se auttaa. Kaikki röyhkeet akat menestyy, kaikessa.

12. Kerro vielä jotain kannustavaa/elämänohjeita lukijoille?

No tosiaan suosittelen kaikkia olemaan sopivasti röyhkeitä, mutta ei silleen, et vie liikaa niinku tilaa, liikaa niinku tilaa... muilt ihmisilt, mut siinä omassa tilassaan olemaan tarpeeks röyhkeä silleen positiivisella tavalla, rohkea ja ulospäin suuntautunut ja sitte suosittelen tekemään... tekemään muutoksia, jos tuntuu että semmonen on... semmonen on tarpeen, niin aina kannattaa lähteä siinä tapauksessa johonkin suuntaan.

13. No miltä tuntu olla haastateltavana?

No mmm... no se rupes sujumaan vähä paremmin alun jälkeen, sitku oli useampaan kysymykseen vastannu ja... jaa sitten kun työssäni aina joudun välillä niinku laadun tarkkailun vuoks kuuntelemaan... öö... semmosia haaastatteluja, joita oon ite tehny, niin nyt sitte... ekan kerran kuulin nauhalta sellaisen haastattelun, jossa olin ite haastateltavana, niin se oli iha mielenkiintosta.

Toinen haastattelu, Erik Forss.

1.  Kuka olet?

Okei, no mun nimi on Erik Forss ja mää on nii 29-vuotias, mää harrastan teatteria ja opiskelen teatterintutkimusta, tosin mää oon kohta valmistunut tai periaatteessa jo ihan parin viikon päästä ja tota, maisteriks valmistun ja mää oo opiskellu Englannissa öö teatterintutkimusta tai sitä samaa alaa ja sitten mää oon ollu töissä tuolla Tampereen Työväenteatterissa työharjottelussa niinkun tiedotuksessa, ja mää asun nyt tällä hetkellä Tampereella, ja oon Kuopiosta kotoisin ja tota sitten tykkään hiihtää ja ööee välillä luistella ja esimerkiks lenkkeillä myös tietysti jos on kelit sitten paremmat, mutta siinä nyt näin niinku pähkinänkuoressa.

2. Minkä takia tällainen blogi?

No tässähän ideana on niinku tuoda esiin ihmisten oma ääni niin sanotusti, että niitten että kaikki niinku ihmiset, periaatteessa niinku kuka tahansa pystyy olemaan julkkis tai niinkun, että tässä leikitellään sillä ajatuksella, että kuka tahansa on julkkis ja yhtä tärkeä kuin kuka tahansa muukin, että kenelllä tahansa riittää niinku kerrottavaa asioista ja elämästä ja että jokaisella on jonkinlaisia suruja, ongelmia tai murheita, paitsi ehkä Niinalla (naurua) tällä hetkellä. Ja tota, äää emmää tiedä mitä muuta sitte, että mitä siinä niinkun voi, mitä tässä niinkun on ideana just. Se, että ihmiset ehkä saa nähä että minkälainen että vähä niinku moninäkökulmasesti tuoda esiin että mikä on niinkun ihmiselämän pointti ja mikä on niinku.. minkälaisessa yhteiskunnassa me eletään.

Haastattelija: Kiitos.

3. Mikä on lempieläimesi?

ööhh no en en, ei mulla oo kyl mitään oikein. Ei tuu mieleen mitään erityistä, ehkä panda.

4. Miksi panda?

Se on semmonen kiva ja mukavan rauhallinen ja värikäs ja ihmiset tykkää aika monet pandoista. Sympaattinen. (naurua)

5. Omistatko pandapehmolelua?

No en, joskus kyllä omistin, ainakin muistaakseni.

6. Mitä toivot viideltä seuraavalta päivältä?

Aa no, toivon, että no huomenna ainakin, että työpäivä menee hyvin ja sitten esitysharjoitus menee hyvin ja sitten, että esitykset menee hyvin siis Tampereen ylioppilasteatterissa. Toivon..no viikonloppuna tietysti ehkä vähän rentoutuu ja syö jotain hyvää ruokaa. Ens viikolla toivon, että vähän selviää tavallaan, mitä mää niinku teen siellä töissä ja semmosta.

7. Mikäs tällä hetkellä mättää eniten?

No en tiiä varmaan se, että oon yksinäinen sinkku ja että elämä on kyllä ihan hyvää kyllä muuten, mutta ei oo semmosta niinkun rakkautta elämässä ja tota öö. Ehkä myös se, että on paljon asioita, mitä pitäisi tehä, mutta ei oikein. Ja myös se, että mää en oo niinku tarpeeks jul, kuuluisa eikä mulla oo rahaa enkä mää oo rikas. Mulla on paljon niinku tulevaisuudenhaaveita, ja semmosta mitä mä haluaisin olla mutta mää on kuitenkin sen verran vanha, että mun pitäis olla jo jotakin ja se on sinänsä huono asia että mää en oo niinku saavuttanut mitään. Siis tottakai oon saavuttanut jotain, mutta en niin paljon kuin oisin halunnu. Liikaa kunnianhimoa vois sanoa, ei sellaista selkeetä fokusta ollu elämässä kuitenkaan.

8. Jos sun pitäis perustaa yritys, niin mikä se olisi?

No perustasin varmaan elokuvatuotantoyhtiön tai sitte jonku teatterituotanto..kumpikin ehkä.

9. Haluaisitko omakuvan seinällesi?

En tietenkään.

Haastattelija:Miksi ei? Emmää tiedä, ei se tunnu oikeelta jutulta, en oo koskaan kyllä miettiny asiaa. Haastattelija: ehdoton ei? En tiiä, ehkä sitten joskus.

10. Minkä yhden neuvon antaisit lukijoille?

Lukijoille? Ainii noo. Elä tätä hetkeä.

Miksi? Ei oo muuta kuin tämä hetki olemassa. Kaikki muu on valhetta

Kiitos. Tää oli tässä. Erik: Aijaa, noi lyhyt haastattelu. No ihan miten vaan.

Haastattelija: Voin mä sanoa vielä yhden kysymyksen, bonuskysymyksen.

+11. No minkä takia teatteri? Ihan se ensimmäinen syy!

Ää no en tiiä. Mää on kyllä paljon sitä miettinyt. Varmaan se on niinku, oo, en tiiä tosiaan (naurua).

Alun perin tietysti varmaan tosiaan varmaan olin kauheen ujo ja halusin päästä eroon ujoudesta ja ehkä myös se, että mietin, että millä tavalla voisin saavuttaa suosiota ihmisten keskuudessa. Jaa sitten ajattelin, että teatteri on jotenki sillai jännä juttu. Siinä pääsee enemmän niinku syvemmälle ihmisten elämään. Mulla on ollut aina semmonen tunne, että jotain puuttuu mun elämästä ja sen takia mä halusin saada jotain enemmän kuin pelkästään se, mikä näkyy tässä. Ja sitten myös filosofia on kiinnostanut aikaisemminkin, myös teatteriin liittyy filosofia. Sitä kautta pääsee sitten ilmaisemaan itseään ja sitte ylittämään, selvittämään kuka minä olen ja sitte aina tavallaan miettinyt sitä, että monet varsinkin kuuluisat näyttelijät tai näytelmäkirjailijat on hirmusuosittuja naisten keskuudessa ainaki ja sen takia itekin ehkä sitä halunnu. Ja myös sen takia, että Se on aito halu selvittää elämän tarkoitusta, tarkkailla elämää.

Kiitos se oli tässä.

Erik: Tarkkailla…joo.

 Haastattelu on tehty 8. tammikuuta 2015 Huom. (Erik Forss ei ole vieläkään valmistunut, koska hänen täytyy vielä käydä ruotsin kurssi yliopistossa. Haastattelua tehdessä hän ei tiennyt sitä vielä)

Ensimmäinen haastattelu, Niina Loimaalta

Kerro itsestäsi lyhyesti, kuka olet ja mitä teet työksesi?

-Olen Niina, 26 v asun Helsingissä ja olen toimistotöissä.

Minkä auton haluaisit?

-Haluaisin pienen ja turvallisen auton. Ehkä joku japanilainen merkki ja ehkä vaaleenvihreen tai vaaleen punasen tai vaaleen sinisen. Haaveilen autosta ja se kuuluu lähitulevaisuuden suunnitelmiin. Haluaisin opetella ajamaan autoa paremmin. En oo nyt ajanut varmaan kolmeen tai neljään vuoteen.

Mikä on lempiruokaasi?

-Niitä on monia. Ehdoton ykkönen on kuitenkin kestosuosikki pelmenit, mutta tavallaan letut ja mäti ja smetana on tosi hyvää. Ja sen lisäksi lohikeittokin on tosi hyvää. Ja niin sitten myös uuniperunat ja sit semmonen lohimössö siihen. Ja siihen sitten merisuolaa ja voikikkare. Itsetehdyt on parempia kuin ravintolassa tehdyt uuniperunat. Itse oon usein tehnyt pelmeneitä. Ja muutenkin haluaisin opetella paremmin tekemään ruokaa, etenkin haluaisin opetella tekemään venäläisiä ruokia. Mulla on sellanen keittokirja, jossa on venäläisiä reseptejä. Tykkään kyllä herkutella paljonkin, mutta nepalilaisesta ruuasta en tykkää yhtään. Tykkään myös sushista, mutta en Suomessa. Mielestäni ulkomailla on parempaa sushia.

Olet opiskellut myös venäjää . Valmistuit vastikään. Miksi halusit opiskella venäjää ja minkälaista se on ollut?

-No se on enemmän semmoinen tunnekeskeinen ratkaisuu tää venäjän kielen opiskelu mulle ollut. Olen kuitenkin sen verran tunneihminen, että mulla oli semmonen tunne, että mun pitää opiskella sitä (naurua) ja mä haluan oppia kommunikoimaan mun lapsuuden ystävän kanssa. Se oli yksi syy venäjän opiskeluun ja sit tykkään matkustella sinne päin, et oli jääny hyviä muistoja lapsuudesta, kun olin matkustanut Venäjälle lapsuudessa. Että tää on ollu semmonen tunne pohjanen ratkasu. Tässä on ollut vaikeita, mutta myös helppoja asioita.

Oletko onnellinen?

-Kyllä olen. Tällä hetkellä.

Mitä onni on sinulle?

-Oi ei. Vaikea kysymys. Se on sitä, että on semmoinen sisäinen rauha. Eikä niinku hötkyile minnekään. Ei oo ahdistunut. Se on onnea. (naurua) Ahdistuksen ja stressin vastakohta. No stressi voi olla myös onnea, et en mä sitä sano. Et yleensä se vaan tulee tekemällä, että sitä nyt ei kannata jäädä sohvalle oottamaan, et se onni tulee. Vaan, että kyl se lähtee siitä liikkeestä siit ensimmäisest askeleesta.

Millaiset välit sinulla on sukulaistesi kanssa? Kuinka usein näet heitä?

-Yleisesti ottaen on kyllä ihan asialliset välit ja ajoittain oon kyllä tekemisissä enemmän. Joulun aikana taas tuli nähtyä perhettä lähinnä ja nyt sit itse asiassa meen huomenna serkun luo Rovaniemelle. ei olla silleen oltu tekemisissä, mutta päätän nyt tutustua häneen tälleen aikuisiällä uudestaan. Ja kyllä mun mielestä on niinku hyvä tuntee juurensa. Kyllä mulle se tarkottaa onnea, että on hyvät välit perheeseen ja ystäviin ja sukulaisiin. Et niin se vaan on. Et vaikka kuin itsenäinen tai menestynyt liikenainen haluaa olla. Mut kyllä se kuitenki, niinku sukulaiset on tärkeitä ja jotenkin sen oman porukan kanssa on vaan sellanen erilainen tunne, tietää et kuuluu tänne, niin juurettomuus kun vaivaa tätä nyky-yhteiskuntaa, niin kyllä se on tärkeetä pitää, vaikka sit vaan pinnallisesti facebookissa sukulaisiin yhteyttä. Jos ei pysty näkemään niin on sekin yks väline.

Jos saisit yhden asian juuri nyt mitä se olisi?

-On niin tyytyväinen olo, ettei oikeestaan haluis mitään. (naurua) Pitää oikein miettiä. Miten se nyt tuntuu niin mahdottomalta miettiä. Hmm. Kyllä se varmaan vähän tämmönen pliisu olis, että kun perhepiirissä on ihmisiä leikkausjonossa, et he pääsis sinne leikkaukseen jo, ettei tarviis olla jonossa. Et odottaminen on ihan perseestä. Ei kai tässä muuta. Hitsiläinen en mä keksi yhtään. Miten voi olla mahdollista?

Miksi pidät Ville Haapasalosta?

-Koska hän on komea. (naurua) Ja oikeestaan se lähti siitä Käki- elokuvasta, jonka mää näin. Niin sit mä jotenkin olin niin ylpee siit, et se on menestyny Venäjällä. Ja moni ei tiedäkään siitä, niin se oli vaan jotenkin mielenkiintosta sillon alussa. Nythän siitä moni jo tietääkin. Ja se tekee omaa juttuunsa eikä ajattele mitä muut ajattelee, et se on arvostettavaa. Niinku se on pelannu korttinsa oikein, et pystyy nykyään tekee niinku mitä haluaa. Matkustelee uskomattomiin paikkoihin että... Toivottavasti pipo pysyy päässä... loppuun asti. Heh.

Mikä on hyvää Venäjässä ja miksi?

-Ihmisten vieraanvaraisuus, koska on kiva mennä katettuun pöytään, no vitsi vitsi. Mut onhan se mukava tunne kun antaa venäläisille oman kotiavaimensa ja sitten käy töissä ja sit ne on kattanu pöydän valmiiks ja siel on shamppanjaa ja kaviaaria että kyl siin niinku tuntee, että arkikin voi olla juhlaa. Eikä tarvii lähtee kotoo minnekään vaan pystytetään kotiin bileet niin se on hauskaa, että pidetään siitä niinku huolta, vaikka ulkoopäin vois näyttää ränsistyneeltä. Ja ne on hyvin välittömiä, siis välittömyys on jo melkein se ennen vieraanvaraisuutta niinku siis viihdyn hyvin sellasten välittömien ihmisten seurassa ja jotenkin oon huomannu, et venäläisistä löytyy sellasia monia. Ja öö venäläiset mitä muuta. Uskollisia ystäviä, et siel on totuttu auttaa kaveria, et sitä ei pidetä mitenkään ihmeellisenä. Siis ne voi lainata rahaa ja pyytää muuttoavuks se on siis ihan sellanen, et totta kai tulen, et siit ei oo kysymystäkään.

Mikä mättää?

-Mikä mättää? (pitkä tauko) No välillä aikataulut mättää, että tännekin tulin viistoista minuuttia myöhässä. Et en tiedä mikä siinä on. (kommentoin väliin: ”se on kyllä aika yleistä”) Niin on se on yleistä, että se välillä toimii välillä ei. Toi keli mättää. Keli on huono. Täs pitäis hiekottaa. Se mättää.

Mikä sinun ongelmasi on?

-Mun ongelma (pitkä tauko) Se että aina ei ehdi tai halua pysähtyä ajoissa. Niinku olen meneväinen ja siin on hyvät ja huonot puolensa. Nyt uutena vuotena olen tehnyt sellaisen lupauksen, että uskallusta tekemiseen ja se tarkoittaa myös sitä, että voi olla viis tuntia puhumatta. (naurua)

Mitä kysyisit Ville Haapasalolta jos tapaisit hänet?

-Mä kysyisin, että voisko hän millään muotoa tulla mun bileisiin hostaamaan. Mun valmistujaisiin. Ja sit mä oon keksiny sinne teeman jo, et pukeudutaan venäläisittäin, vois olla niinku joku tsaari tai joku tällänen... et kaikil on semmoset mahtavat venäläiset hallitsijoiden asusteet ja sit Ville ois vastaanottamassa vieraita ja pidettäis puheita ja nostettais hänen kans maljoja. (naurua) Jos ihan kysyä kysyä niin Sano Ville yksi paikka Venäjällä, jonne mun on mentävä. Se oli se. (naurua)

Ekstraongelma... (joka tuli mieleen myöhemmin)

-Se mun ongelma on älypuhelinriippuvuus. Et ei oo läsnä. Kattoo viestejä, whatsuppia, facebookia, instagramii, niinku apua et mitä on tapahtumassa et en tykkää ja sit se kuumenee silleen inhottavasti korvan vieressä kun puhuu puhelimessa, et se ei oo kai terveellistä. Mitä sille sitten voisi tehdä? Niin hyvä kysymys. (naurua)

Kuka olet?

-Mä olen Niina Loimaalta. Aika tavallinen tyyppi. Ei mitään kovin ihmeellistä, että tykkään kyllä aika tavallisista asioista.

Haastattelu on tehty 8. tammikuuta 2015

Mikä tämä blogi on?

Tämä blogi on niin sanottu elämäntapablogi. Ei lifestyle blogi. Haastattelen eri ihmisiä ja saatan tehdä myös videoita eri ihmisistä, joita tunnen. Saatan myös pyytää tuntemattomiakin tähän blogiin. Mutta joka tapauksessa blogissa kerrotaan eri ihmisten elämästä ja ihmiset saavat kertoa mitä heidän mieleensä tulee. Tästä tulee mielenkiintoinen prosessi, enkä ole täydellisen varma mitä kaikkea blogi tulee sisältämään. Mutta varmastikin tähän tulee mahdollisimman autenttisia haastatteluita ihmisistä, jotka joko kertovat vastauksia minun valmiisiin kysymyksiin tai sitten kertovat jostakin heille läheisestä tai tärkeästä aiheesta. Kaikki riippuu tietenkin haastateltavista. Pyrin autenttisuuteen haastatteluissa, koska tätä ei voi tehdä missään muussa foorumissa, kuten lehdissä tai ammattiblogeissa. Lehdissä haastattelut kirjoitetaan kirjakielelle, aina muokaten alkuperäistä sanomaa. Tietenkin se on myös reilua haastateltavien kannalta ja järkevää myös siinä mielessä, että haastattelut on selkeämpiä. Sitä paitsi toisinaan haastatteluissa varmasti sanoo asioita, joita ei tarkoita ja ne pitää kirjoittaa hieman uuteen uskoon. Tässä blogissa on kuitenkin tarkoituksena tuoda esiin ihminen sellaisena kuin se on. En pyri mihinkään erityiseen sanomaan, selkokielisyyteen tai järkevyyteen. Jos teksti kuitenkin on järkevää, on se tietenkin mahdollisimman hyvä juttu. Ja tietenkin muokkaan haastatteluita sen verran kuin haastateltava sitä toivoo ja se vaikuttaa järkevältä, tehdäkseen asian selkeämmäksi.

Miksi minä teen tätä? Ei ole parempaakaan tekemistä, lyhyesti sanottuna. En tiedä. Syy blogin alkuun lienee siinä, että olin Tampereen Työväen Teatterissa harjoittelijana, jossa tehtävänäni oli tehdä blogia. Rupesin tykkäämään hommasta paljon. Tehtävässä oli se huono puoli, että työtäni rajoitettiin paljon. Nyt pystyn kirjoittamaan paljon vapaammin, eikä minun tarvitse enää miettiä niin tarkkaan, mitä pomoni tai muut ihmiset ajattelevat kirjoituksestani. Sen vuoksi tämä tulee olemaan varmasti huomattavasti nautinnollisempaa. Nyt kun harjoittelu on päättynyt, niin minulla ei ole ollut enää blogia kirjoitettavana, kipinä tähän hommaan kuitenkin jäi kytemään, joten sen vuoksi ryhdyn nyt tähän kirjoitustyöhön.

Olen tehnyt jo blogin missä kerrotaan matkastani Etelä-Koreaan. Sen lisäksi olen pitänyt ruokablogia ja vaaliblogia. Rupesin sitten miettimään aihetta seuraavaan blogiin. Mistä minä haluan kertoa? Mitä minä haluan kirjoittaa? Ruokablogin pitäminen oli suht mielenkiintoista, mutta intoni lopahti siihen. Se alkoi tuntua puuduttavalta.

Minua kiinnostaa kuitenkin monet asiat, ehkä liiankin monet asiat; kuten teatteri, elokuvat, ruuanlaitto, buddhalaisuus, filosofia, historia ja muut uskonnot. Ajoittain minua kiinnostaa kirjoittaa näistä aiheista ja toisinaan kirjoitankin lyhyitä ajatelmia tai ajatuksen pätkiä tai esseitä, joita ei toistaiseksi olla julkaistu (paitsi tietenkin matkablogissani ja vaaliblogissani). Ehkä teen vielä erillisen blogin, jossa tuon esille myös omia ajatuksiani, kuten vaaliblogissani. Mikä kaikkia näitä yhdistää?

Minua kiinnostaa ennen kaikkea todellisuuden tutkimus. Tämän ympäröivän yhteiskunnan ja kaikkien miljardien ja taas miljardien ihmisten mikrokosmokset ja heidän lukemattomat tarinansa, huolensa, murheensa, ilonsa ja surunsa.

Tietenkin haluan tuoda esille ajoittain myös omia mielipiteitäni, mutta miksi tehdä kuin kaikki muut bloggarinarsistit, jotka pitävät blogiaan vain, jotta he saisivat julkisuutta. Tai onhan niitä monia syitä.

Ja suurin syy lienee halu tulla kuulluksi. Kuuluisuus ja kuulluksi tuleminen. Missä on raja? Ehkä tästä blogista ei tule muuta kuin muutaman jutun lyhyt pieni kokeilu tai sitten tästä tulee elämän mittainen projekti, johon kerään kaikkien kohtaamieni ihmisten mielenkiintoisia tarinoita, joita tietenkin riittää. Samalla minulle selviää itsellenikin paremmin, kuka minä olen. Sanotaanhan sitä, että muut määrittävät sinut ja ystäväsi on se, kuka sinä olet. Mutta tietenkin haluan myös antaa mahdollisuuden ihmisille tulla kuulluksi.

Tämä halu tulla kuulluksi lienee yleis-inhimillinen piirre. Me kaikki haluamme, janoamme ja kaipaamme huomiota, että joku välittäisi. Meillä on myös jonkinlainen tarve luoda tarinoita; tehdä elämämme tätä kautta merkityksellisemmäksi. Joku filosofi on muistaakseni sanonut, että ihmiselämä on narratiivista. Kaikki on narraatiota, meidän päämme sisällä on kela, joka tekee elämästämme tietynlaisen. Minä olen tämä tai tuo eli työni, opiskeluni, vaatteeni, kaverini, tyttöystäväni tai harrastukseni. Kun menen tuonne niin sitten saan tämän ja minusta tulee se, jolloin elämäni on taas parempaa tai merkityksellisempää. Huomenna menen ostamaan Cafe Latten ja nautin sen auringonpaisteessa, viikonloppuna menen Roomaan ja otan kuvia, jotta voin postata ne facebookiin. Jos minä olisin vaikka tohtori tai jokin julkkis tai kuuluisa kirurgi, merkittävä pianisti, muusikko? Entä jos olisin tehtaassa töissä kuten Wittgenstein oli? Kuka minä sitten olisin jne. Tällaisia kysymyksiä mietimme ja ehkä tässä blogissa tuodaan esille kuten nimikin sanoo: kysymyksiä ja vastauksia, siitä keitä me olemme ja mitä meidän pitäisi elämässämme tehdä.

En väitä, että tämä blogi olisi mikään paras mahdollinen keino tulla kuulluksi, mutta ainakin se on yksi kanava ja toistaiseksi ainakin olen saanut vain positiivista palautetta siitä, että haastateltaviani on haastateltu. Toisaalta olen itsekin ollut nyt haastateltavana nimenomaan tähän blogiin liittyen ja pakko myöntää, että siitä tuli kyllä todella hyvä fiilis. Oli jotenkin hyvin miellyttävää ja ylentävää olla haastateltavana. Tuli tunne siitä, että olisi jotenkin erityinen. Toivottavasti tämän blogin kautta voidaan vähän enemmän havahtua siihen todellisuuteen, että jokainen meistä on erityinen. Tai ainakin minä saan esille kattavan henkilögallerian useista ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä. On sekin paljon se. 
Blogissa on tarkoituksena kirjoittaa haastattelut mahdollisimman autenttisina, eli juuri siten kuin ne on kuultu, siis puhekielellä, eikä kirjoittaa puhtaaksi, kuten useimmiten lehdissä tehdään.

Loppuun vielä anekdootti itse Fedor Dostojevskilta. Tämä lausahdus antaa minulle voimaa ja inspiraatiota tehdä esimerkiksi tätä blogia. Lausahdus kuvastaa myös hyvin tämän blogin motiiveja ja tarkoitusta. Näin Dostojevski kirjoitti aikoinaan veljelleen eräässä kirjeessä:

"Ihminen on salaisuus. Jos koko elämäsi ajan ratkot tuota salaisuutta, älä sano käyttäneesi aikaa hukkaan. Minä syvennyn tuohon salaisuuteen, sillä haluan olla ihminen."