Ensimmäinen haastattelu, Niina Loimaalta

Kerro itsestäsi lyhyesti, kuka olet ja mitä teet työksesi?

-Olen Niina, 26 v asun Helsingissä ja olen toimistotöissä.

Minkä auton haluaisit?

-Haluaisin pienen ja turvallisen auton. Ehkä joku japanilainen merkki ja ehkä vaaleenvihreen tai vaaleen punasen tai vaaleen sinisen. Haaveilen autosta ja se kuuluu lähitulevaisuuden suunnitelmiin. Haluaisin opetella ajamaan autoa paremmin. En oo nyt ajanut varmaan kolmeen tai neljään vuoteen.

Mikä on lempiruokaasi?

-Niitä on monia. Ehdoton ykkönen on kuitenkin kestosuosikki pelmenit, mutta tavallaan letut ja mäti ja smetana on tosi hyvää. Ja sen lisäksi lohikeittokin on tosi hyvää. Ja niin sitten myös uuniperunat ja sit semmonen lohimössö siihen. Ja siihen sitten merisuolaa ja voikikkare. Itsetehdyt on parempia kuin ravintolassa tehdyt uuniperunat. Itse oon usein tehnyt pelmeneitä. Ja muutenkin haluaisin opetella paremmin tekemään ruokaa, etenkin haluaisin opetella tekemään venäläisiä ruokia. Mulla on sellanen keittokirja, jossa on venäläisiä reseptejä. Tykkään kyllä herkutella paljonkin, mutta nepalilaisesta ruuasta en tykkää yhtään. Tykkään myös sushista, mutta en Suomessa. Mielestäni ulkomailla on parempaa sushia.

Olet opiskellut myös venäjää . Valmistuit vastikään. Miksi halusit opiskella venäjää ja minkälaista se on ollut?

-No se on enemmän semmoinen tunnekeskeinen ratkaisuu tää venäjän kielen opiskelu mulle ollut. Olen kuitenkin sen verran tunneihminen, että mulla oli semmonen tunne, että mun pitää opiskella sitä (naurua) ja mä haluan oppia kommunikoimaan mun lapsuuden ystävän kanssa. Se oli yksi syy venäjän opiskeluun ja sit tykkään matkustella sinne päin, et oli jääny hyviä muistoja lapsuudesta, kun olin matkustanut Venäjälle lapsuudessa. Että tää on ollu semmonen tunne pohjanen ratkasu. Tässä on ollut vaikeita, mutta myös helppoja asioita.

Oletko onnellinen?

-Kyllä olen. Tällä hetkellä.

Mitä onni on sinulle?

-Oi ei. Vaikea kysymys. Se on sitä, että on semmoinen sisäinen rauha. Eikä niinku hötkyile minnekään. Ei oo ahdistunut. Se on onnea. (naurua) Ahdistuksen ja stressin vastakohta. No stressi voi olla myös onnea, et en mä sitä sano. Et yleensä se vaan tulee tekemällä, että sitä nyt ei kannata jäädä sohvalle oottamaan, et se onni tulee. Vaan, että kyl se lähtee siitä liikkeestä siit ensimmäisest askeleesta.

Millaiset välit sinulla on sukulaistesi kanssa? Kuinka usein näet heitä?

-Yleisesti ottaen on kyllä ihan asialliset välit ja ajoittain oon kyllä tekemisissä enemmän. Joulun aikana taas tuli nähtyä perhettä lähinnä ja nyt sit itse asiassa meen huomenna serkun luo Rovaniemelle. ei olla silleen oltu tekemisissä, mutta päätän nyt tutustua häneen tälleen aikuisiällä uudestaan. Ja kyllä mun mielestä on niinku hyvä tuntee juurensa. Kyllä mulle se tarkottaa onnea, että on hyvät välit perheeseen ja ystäviin ja sukulaisiin. Et niin se vaan on. Et vaikka kuin itsenäinen tai menestynyt liikenainen haluaa olla. Mut kyllä se kuitenki, niinku sukulaiset on tärkeitä ja jotenkin sen oman porukan kanssa on vaan sellanen erilainen tunne, tietää et kuuluu tänne, niin juurettomuus kun vaivaa tätä nyky-yhteiskuntaa, niin kyllä se on tärkeetä pitää, vaikka sit vaan pinnallisesti facebookissa sukulaisiin yhteyttä. Jos ei pysty näkemään niin on sekin yks väline.

Jos saisit yhden asian juuri nyt mitä se olisi?

-On niin tyytyväinen olo, ettei oikeestaan haluis mitään. (naurua) Pitää oikein miettiä. Miten se nyt tuntuu niin mahdottomalta miettiä. Hmm. Kyllä se varmaan vähän tämmönen pliisu olis, että kun perhepiirissä on ihmisiä leikkausjonossa, et he pääsis sinne leikkaukseen jo, ettei tarviis olla jonossa. Et odottaminen on ihan perseestä. Ei kai tässä muuta. Hitsiläinen en mä keksi yhtään. Miten voi olla mahdollista?

Miksi pidät Ville Haapasalosta?

-Koska hän on komea. (naurua) Ja oikeestaan se lähti siitä Käki- elokuvasta, jonka mää näin. Niin sit mä jotenkin olin niin ylpee siit, et se on menestyny Venäjällä. Ja moni ei tiedäkään siitä, niin se oli vaan jotenkin mielenkiintosta sillon alussa. Nythän siitä moni jo tietääkin. Ja se tekee omaa juttuunsa eikä ajattele mitä muut ajattelee, et se on arvostettavaa. Niinku se on pelannu korttinsa oikein, et pystyy nykyään tekee niinku mitä haluaa. Matkustelee uskomattomiin paikkoihin että... Toivottavasti pipo pysyy päässä... loppuun asti. Heh.

Mikä on hyvää Venäjässä ja miksi?

-Ihmisten vieraanvaraisuus, koska on kiva mennä katettuun pöytään, no vitsi vitsi. Mut onhan se mukava tunne kun antaa venäläisille oman kotiavaimensa ja sitten käy töissä ja sit ne on kattanu pöydän valmiiks ja siel on shamppanjaa ja kaviaaria että kyl siin niinku tuntee, että arkikin voi olla juhlaa. Eikä tarvii lähtee kotoo minnekään vaan pystytetään kotiin bileet niin se on hauskaa, että pidetään siitä niinku huolta, vaikka ulkoopäin vois näyttää ränsistyneeltä. Ja ne on hyvin välittömiä, siis välittömyys on jo melkein se ennen vieraanvaraisuutta niinku siis viihdyn hyvin sellasten välittömien ihmisten seurassa ja jotenkin oon huomannu, et venäläisistä löytyy sellasia monia. Ja öö venäläiset mitä muuta. Uskollisia ystäviä, et siel on totuttu auttaa kaveria, et sitä ei pidetä mitenkään ihmeellisenä. Siis ne voi lainata rahaa ja pyytää muuttoavuks se on siis ihan sellanen, et totta kai tulen, et siit ei oo kysymystäkään.

Mikä mättää?

-Mikä mättää? (pitkä tauko) No välillä aikataulut mättää, että tännekin tulin viistoista minuuttia myöhässä. Et en tiedä mikä siinä on. (kommentoin väliin: ”se on kyllä aika yleistä”) Niin on se on yleistä, että se välillä toimii välillä ei. Toi keli mättää. Keli on huono. Täs pitäis hiekottaa. Se mättää.

Mikä sinun ongelmasi on?

-Mun ongelma (pitkä tauko) Se että aina ei ehdi tai halua pysähtyä ajoissa. Niinku olen meneväinen ja siin on hyvät ja huonot puolensa. Nyt uutena vuotena olen tehnyt sellaisen lupauksen, että uskallusta tekemiseen ja se tarkoittaa myös sitä, että voi olla viis tuntia puhumatta. (naurua)

Mitä kysyisit Ville Haapasalolta jos tapaisit hänet?

-Mä kysyisin, että voisko hän millään muotoa tulla mun bileisiin hostaamaan. Mun valmistujaisiin. Ja sit mä oon keksiny sinne teeman jo, et pukeudutaan venäläisittäin, vois olla niinku joku tsaari tai joku tällänen... et kaikil on semmoset mahtavat venäläiset hallitsijoiden asusteet ja sit Ville ois vastaanottamassa vieraita ja pidettäis puheita ja nostettais hänen kans maljoja. (naurua) Jos ihan kysyä kysyä niin Sano Ville yksi paikka Venäjällä, jonne mun on mentävä. Se oli se. (naurua)

Ekstraongelma... (joka tuli mieleen myöhemmin)

-Se mun ongelma on älypuhelinriippuvuus. Et ei oo läsnä. Kattoo viestejä, whatsuppia, facebookia, instagramii, niinku apua et mitä on tapahtumassa et en tykkää ja sit se kuumenee silleen inhottavasti korvan vieressä kun puhuu puhelimessa, et se ei oo kai terveellistä. Mitä sille sitten voisi tehdä? Niin hyvä kysymys. (naurua)

Kuka olet?

-Mä olen Niina Loimaalta. Aika tavallinen tyyppi. Ei mitään kovin ihmeellistä, että tykkään kyllä aika tavallisista asioista.

Haastattelu on tehty 8. tammikuuta 2015