Mikä tämä blogi on?

Tämä blogi on niin sanottu elämäntapablogi. Ei lifestyle blogi. Haastattelen eri ihmisiä ja saatan tehdä myös videoita eri ihmisistä, joita tunnen. Saatan myös pyytää tuntemattomiakin tähän blogiin. Mutta joka tapauksessa blogissa kerrotaan eri ihmisten elämästä ja ihmiset saavat kertoa mitä heidän mieleensä tulee. Tästä tulee mielenkiintoinen prosessi, enkä ole täydellisen varma mitä kaikkea blogi tulee sisältämään. Mutta varmastikin tähän tulee mahdollisimman autenttisia haastatteluita ihmisistä, jotka joko kertovat vastauksia minun valmiisiin kysymyksiin tai sitten kertovat jostakin heille läheisestä tai tärkeästä aiheesta. Kaikki riippuu tietenkin haastateltavista. Pyrin autenttisuuteen haastatteluissa, koska tätä ei voi tehdä missään muussa foorumissa, kuten lehdissä tai ammattiblogeissa. Lehdissä haastattelut kirjoitetaan kirjakielelle, aina muokaten alkuperäistä sanomaa. Tietenkin se on myös reilua haastateltavien kannalta ja järkevää myös siinä mielessä, että haastattelut on selkeämpiä. Sitä paitsi toisinaan haastatteluissa varmasti sanoo asioita, joita ei tarkoita ja ne pitää kirjoittaa hieman uuteen uskoon. Tässä blogissa on kuitenkin tarkoituksena tuoda esiin ihminen sellaisena kuin se on. En pyri mihinkään erityiseen sanomaan, selkokielisyyteen tai järkevyyteen. Jos teksti kuitenkin on järkevää, on se tietenkin mahdollisimman hyvä juttu. Ja tietenkin muokkaan haastatteluita sen verran kuin haastateltava sitä toivoo ja se vaikuttaa järkevältä, tehdäkseen asian selkeämmäksi.

Miksi minä teen tätä? Ei ole parempaakaan tekemistä, lyhyesti sanottuna. En tiedä. Syy blogin alkuun lienee siinä, että olin Tampereen Työväen Teatterissa harjoittelijana, jossa tehtävänäni oli tehdä blogia. Rupesin tykkäämään hommasta paljon. Tehtävässä oli se huono puoli, että työtäni rajoitettiin paljon. Nyt pystyn kirjoittamaan paljon vapaammin, eikä minun tarvitse enää miettiä niin tarkkaan, mitä pomoni tai muut ihmiset ajattelevat kirjoituksestani. Sen vuoksi tämä tulee olemaan varmasti huomattavasti nautinnollisempaa. Nyt kun harjoittelu on päättynyt, niin minulla ei ole ollut enää blogia kirjoitettavana, kipinä tähän hommaan kuitenkin jäi kytemään, joten sen vuoksi ryhdyn nyt tähän kirjoitustyöhön.

Olen tehnyt jo blogin missä kerrotaan matkastani Etelä-Koreaan. Sen lisäksi olen pitänyt ruokablogia ja vaaliblogia. Rupesin sitten miettimään aihetta seuraavaan blogiin. Mistä minä haluan kertoa? Mitä minä haluan kirjoittaa? Ruokablogin pitäminen oli suht mielenkiintoista, mutta intoni lopahti siihen. Se alkoi tuntua puuduttavalta.

Minua kiinnostaa kuitenkin monet asiat, ehkä liiankin monet asiat; kuten teatteri, elokuvat, ruuanlaitto, buddhalaisuus, filosofia, historia ja muut uskonnot. Ajoittain minua kiinnostaa kirjoittaa näistä aiheista ja toisinaan kirjoitankin lyhyitä ajatelmia tai ajatuksen pätkiä tai esseitä, joita ei toistaiseksi olla julkaistu (paitsi tietenkin matkablogissani ja vaaliblogissani). Ehkä teen vielä erillisen blogin, jossa tuon esille myös omia ajatuksiani, kuten vaaliblogissani. Mikä kaikkia näitä yhdistää?

Minua kiinnostaa ennen kaikkea todellisuuden tutkimus. Tämän ympäröivän yhteiskunnan ja kaikkien miljardien ja taas miljardien ihmisten mikrokosmokset ja heidän lukemattomat tarinansa, huolensa, murheensa, ilonsa ja surunsa.

Tietenkin haluan tuoda esille ajoittain myös omia mielipiteitäni, mutta miksi tehdä kuin kaikki muut bloggarinarsistit, jotka pitävät blogiaan vain, jotta he saisivat julkisuutta. Tai onhan niitä monia syitä.

Ja suurin syy lienee halu tulla kuulluksi. Kuuluisuus ja kuulluksi tuleminen. Missä on raja? Ehkä tästä blogista ei tule muuta kuin muutaman jutun lyhyt pieni kokeilu tai sitten tästä tulee elämän mittainen projekti, johon kerään kaikkien kohtaamieni ihmisten mielenkiintoisia tarinoita, joita tietenkin riittää. Samalla minulle selviää itsellenikin paremmin, kuka minä olen. Sanotaanhan sitä, että muut määrittävät sinut ja ystäväsi on se, kuka sinä olet. Mutta tietenkin haluan myös antaa mahdollisuuden ihmisille tulla kuulluksi.

Tämä halu tulla kuulluksi lienee yleis-inhimillinen piirre. Me kaikki haluamme, janoamme ja kaipaamme huomiota, että joku välittäisi. Meillä on myös jonkinlainen tarve luoda tarinoita; tehdä elämämme tätä kautta merkityksellisemmäksi. Joku filosofi on muistaakseni sanonut, että ihmiselämä on narratiivista. Kaikki on narraatiota, meidän päämme sisällä on kela, joka tekee elämästämme tietynlaisen. Minä olen tämä tai tuo eli työni, opiskeluni, vaatteeni, kaverini, tyttöystäväni tai harrastukseni. Kun menen tuonne niin sitten saan tämän ja minusta tulee se, jolloin elämäni on taas parempaa tai merkityksellisempää. Huomenna menen ostamaan Cafe Latten ja nautin sen auringonpaisteessa, viikonloppuna menen Roomaan ja otan kuvia, jotta voin postata ne facebookiin. Jos minä olisin vaikka tohtori tai jokin julkkis tai kuuluisa kirurgi, merkittävä pianisti, muusikko? Entä jos olisin tehtaassa töissä kuten Wittgenstein oli? Kuka minä sitten olisin jne. Tällaisia kysymyksiä mietimme ja ehkä tässä blogissa tuodaan esille kuten nimikin sanoo: kysymyksiä ja vastauksia, siitä keitä me olemme ja mitä meidän pitäisi elämässämme tehdä.

En väitä, että tämä blogi olisi mikään paras mahdollinen keino tulla kuulluksi, mutta ainakin se on yksi kanava ja toistaiseksi ainakin olen saanut vain positiivista palautetta siitä, että haastateltaviani on haastateltu. Toisaalta olen itsekin ollut nyt haastateltavana nimenomaan tähän blogiin liittyen ja pakko myöntää, että siitä tuli kyllä todella hyvä fiilis. Oli jotenkin hyvin miellyttävää ja ylentävää olla haastateltavana. Tuli tunne siitä, että olisi jotenkin erityinen. Toivottavasti tämän blogin kautta voidaan vähän enemmän havahtua siihen todellisuuteen, että jokainen meistä on erityinen. Tai ainakin minä saan esille kattavan henkilögallerian useista ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä. On sekin paljon se. 
Blogissa on tarkoituksena kirjoittaa haastattelut mahdollisimman autenttisina, eli juuri siten kuin ne on kuultu, siis puhekielellä, eikä kirjoittaa puhtaaksi, kuten useimmiten lehdissä tehdään.

Loppuun vielä anekdootti itse Fedor Dostojevskilta. Tämä lausahdus antaa minulle voimaa ja inspiraatiota tehdä esimerkiksi tätä blogia. Lausahdus kuvastaa myös hyvin tämän blogin motiiveja ja tarkoitusta. Näin Dostojevski kirjoitti aikoinaan veljelleen eräässä kirjeessä:

"Ihminen on salaisuus. Jos koko elämäsi ajan ratkot tuota salaisuutta, älä sano käyttäneesi aikaa hukkaan. Minä syvennyn tuohon salaisuuteen, sillä haluan olla ihminen."